Kivennäisaineet

Kivennäisaineet kuten kalsium, kalium ja magnesium, kuuluvat suojaravintoaineisiin. Ne ovat alkuaineita, joita on ruumiissa paljon.

Maitotuotteista saatavaa kalsiumia tarvitaan luuston ja hampaiden kunnossapitoon.

Magnesium, on luuston ja hampaiden tukiaine, jota saa täysviljatuotteista. Sen puute aiheuttaa suonenvetoja.
 

Hivenaineilla on monia tehtäviä kehossa: ne aktivoivat entsyymitoimintoja, ovat sitoutuneina valkuaisaineisiin ja osallistuvat erilaisiin kuljetustehtäviin.

Vitamiinit

Vitamiinit ovat rakenteeltaan melko monimutkaisia orgaanisia yhdisteitä. Ihminen tarvitsee niistä 13:ista. Elimistö ei pysty tuottamaan niitä itse, joten ne täytyy saada ravinnosta.

D-vitamiinia tosin löytyy harvasta ruoasta, joten auringon valon saanti on tärkeää. Sen esiastetta on myös ihon alla ja auringon valon vaikutuksesta se muuttuu varsinaiseksi D-vitamiiniksi.

Vitamiinit jaetaan liukoisuutensa perusteella kahteen ryhmään, vesi- ja rasvaliukoisiin. B- ja C- vitamiinit kuuluvat vesiliukoisiin- ja A, E, D ja K rasvaliukoisiin vitamiineihin.

Vesiliukoiset vitamiinit poistuvat elimistöstä virtsan mukana, joten yliannostuksen vaaraa ei liiemmin ole.

Toisin kuin vesiliukoiset vitamiinit, rasvaliukoiset varastoituvat elimistöön ja liiallisesti nautittuna ne ovat haitallisia ja voivat aiheuttaa jopa myrkytyksen.

Vitamiinit ovat välttämättömiä ja jonkun niistä puuttuessa seuraa jonkinlaisia puutosoireita vitamiinista ja sen puutteen määrästä riippuen.

 

Lähteet:
FyKe 7-9, 2010

Wikipedia

Lisäaineet

Lisäaineet = E-koodit

• Lisäaineita käytetään elintarvikkeissa parantamaan muun muassa niiden säilyvyyttä, makua, väriä, rakennetta tai muuta ominaisuutta.
• Lisäaineilla ei saa peittää elintarvikkeessa olevaa virhettä.
• Elintarvikkeiden lisäaineita koskeva lainsäädäntö on harmonisoitu Euroopan unionin alueella eli jokaisessa maassa noudatetaan niiden osalta samoja määräyksiä.
• Käyttötarkoituksia on monenlaisia; aromivahvenne sekä säilöntä-, kohotus- tai väriaine.
• Elintarvikkeen laadun lisäksi myös valmistusaineissa on eroja. (esim A-luokan makkara.)
  

Karkeissa on erilaisia väri- ja makeutusaineita.

Hivenaineet

Hivenaineet kuuluvat suojaravintoaineisiin. Ne ovat ihmiselle välttämättömiä alkuaineita, joita tarvitaan hyvin pieniä määriä elimistössä. Näitä ovat mm. rauta, jodi, sinkki, seleeni ja fluori.

Hivenaineilla on monia tehtäviä kehossa: ne aktivoivat entsyymitoimintoja, ovat sitoutuneina valkuaisaineisiin ja osallistuvat erilaisiin kuljetustehtäviin.

Rautaa saa erilaisista veriruoista, lihasta ja kalasta. Sitä tarvitaan, jotta elimistö voi valmistaa veren happea kuljettavaa hemoglobiinia.

Jodi on välttämätöntä kilpirauhasen toiminnalle. Sitä saa maidosta, kananmunasta, merikalasta ja jodipitoisesta suolasta.

Fluori on tärkeää hammaskiilteen muodostumiselle. Sitä on sekoitettuna juomaveteen, minkä lisäksi sitä saa myös fluoritableteista ja -hammastahnasta.

Sinkki vaikuttaa ihon kuntoon ja haavojen paranemiseen. Sitä saa maitotuotteista, täysviljasta ja lihasta.

Avain, Kemia 3, 2008
FyKe 7-9, 2010

Rasvat

Rasvat ovat orgaanisiin aineisiin kuuluvia estereitä, jotka sisältävät hiiltä, vetyä ja happea. Ne muodostuvat kemiallisessa reaktiossa glyserolista ja rasvahapoista. Niiden karboksyylihapot ovat pitkäketjuisia.

Rasvat liukenevat huonosti veteen, mutta menevät orgaanisiin aineisiin, joissa on hydroksidiryhmä -OH (esim. alkoholeihin ja sokereihin.) Rasvahapot ovat haarautumattomia.

 

Hyödyt elimistössä

• Terveydelle hyväksi (esim. edistää sydämen terveyttä ja antaa välttämättömiä rakennusaineita soluille)
• Hyvä energian lähde.
• Sisäelinten suoja ja lämpöeriste

Kannattaa harkita, kuinka paljon ja minkä tyyppisiä rasvoja syö. Niitä tulee syödä kohtuudella myös, koska ne sisältävät paljon kaloreita. Jos syömme liikaa, elimistömme varastoi ylimääräisen energian rasvana myöhempää tarvetta varten.

Rypsiöljy on hyvä energian lähde.

Tyydyttyneet rasvat

Kaikki, joissa hiiliatomin väliset sidokset ovat yksinkertaisia, ovat tyydyttyneitä rasvoja. Näihin kuuluu pääosin eläinrasvat, jotka ovat kiinteitä huoneen lämmössä (poikkeus kalanrasvat). Tyydyttyneet rasvahapot ovat melko suoria ja voivat asettua lähelle toisiaan. Tämän takia rakenne on kiinteä.

 






Ihmiset ja eläimet varastoivat ylimääräisen energian rasvoina, joissa se on tiiviimmässä muodossa.





Huonot rasvat

Transrasvat ovat huonoja rasvoja. Liian suuri huonojen rasvojen saanti on yksi suurimmista kohonneen kolesterolin syistä. Tyydyttyneitä rasvahappoja on esimerkiksi voissa, rasvaisissa lihoissa, juustoissa ja täysmaidossa. Transrasvoja on esim. leivonnaisissa, joilla on pitkä säilyvyysaika sekä uppopaistetuissa grilliruoissa.

Tyydyttymättömät rasvat

Jos hiiliatomien välillä on vähintään yksi kaksois- tai kolmoissidos, rasvat ovat tyydyttymättömiä. Kasvirasvoissa olevat karboksyylihapot ovat pääosin näitä. Tyydyttymättömät rasvat ovat usein nestemäisiä huoneenlämmössä (poikkeuksena esim. kiinteä kookosrasva).

Useita kaksois- tai kolmoissidoksia sisältävät rasvahapot, kuten linoli- ja linoleelihapot ovat monityydyttymättömiä rasvahappoja. Niissä kaksoissidokset aiheuttavat mutkittelua rasvahappoketjuihin. Rakenteen vuoksi ne eivät pääse lähelle voisiaan ja ovat siksi nestemäisiä.



 

Rasva-aine: veteen liukenematon luonnonyhdiste, joka liukenee erilaisiin orgaanisiin liuottimiin. Näitä ovat mm. vahat ja steroidit (esim. kolesteroli ja sukupuolihormonit).

Saippua

Saippuaa valmistetaan keittämällä rasvoja natriumhydroksidiliuoksessa. Näin rasvahapot irtoavat glyserolista ja muodostavat natriumsuoloja. Saippua on erilaisten rasvahappojen seos ja sitä valmistetaan molemman tyyppisistä rasvoista.



Saippuan kemiallinen kaava

Rasvan Pilaantuminen

Rasvan pilaantumista sanotaan härskiintymiseksi. Siinä rasvahappo-osa irtoaa glyserolista, minkä myötä muodostuu esim. lyhytketjuista voihappoa, joka aiheuttaa härskiintyneen rasvan pahan hajun.

Rasvojen pilaantuminen nopeutuu valon, ilman ja lämmön vaikutuksesta, minkä vuoksi rasvaa kannattaa säilytetään suljetussa astiassa valolta suojatussa viileässä tilassa.



Pilaantunut ruoka haisee erittäin pahalla. HYI!


https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/ylakoulu/kemia/oppikirja/III/13

Energiaravintoaineet

Energiaravintoaineet sisältävät energiaa kasvuun, ruoan käsittelyyn, ruumiinlämmön- ja verenkierron säätelyyn sekä ylläpitämiseen, eli jokapäiväiseen toimintaan. Niin liiallinen kuin liian vähäinenkin energian saanti ovat haitallisia terveydelle.

Energiankulutus on yksilöllistä riippuen henkilön sukupuolesta, iästä ja liikunnan määrästä. Yleensä se on kuitenkin 2000 - 2600 kilokaloria päivässä. Energiaravintoaineiden saannista n. 50-60% tulisi koostua imeytyvistä hiilihydraateista, 30% rasvoista ja 10-15% valkuaisaineista.


Valkuaisaineet, eli proteiinit

Rasvat

Hiilihydraatit

http://www.tervekoululainen.fi/elementit/ravinto/arkiruokailu/ravintoaineet

Suojaravintoaineet

Suojaravintoaineet ovat elimistölle välttämättömiä alkuaineita ja vitamiineja. Myös jotkut valkuaisaineet, rasvahapot ja ravintokuidut ovat luonteeltaan suojaravintoaineita.

Niitä tarvitaan elintoimintojen säätelyyn ja vastustuskyvyn parantamiseen.

Jos suojaravintoaineita ei saa tarpeeksi ravinnosta, voi seurata väsymystä ja ravintoaineen vajaalle määrälle ominainen puutostauti.

Suomalaisten tulisi kiinnittää huomiota erityisesti D-vitamiinin, raudan ja kalsiumin saantiin. Suojaravintoaineita voi tarvittaessa saada myös lisäravinteista.

Vitamiinit

Kivennäisaineet

Hivenaineet


Avain, Kemia 3, 2008
http://www.tervekoululainen.fi/elementit/ravinto/arkiruokailu/ravintoaineet
http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/vihannekset/suojaravintoaineet.htm

Valkuaisaineet

Valkuaisaineet eli proteiini kuuluvat energiaravintoaineisiin, sekä suojaravintoaineisiin. Proteiini on kehomme päärakennusaine ja sitä tarvitaan kudosten muodostamiseen ja uusiutumiseen. Valkuaisaineet ovat myös kehomme toimintaa säätelevien entsyymien ja hormonien raaka-aineita.

Ne eivät varastoidu elimistöömme, joten niitä olisi tärkeä saada joka päivä. Keskikokoisen ihmisen tulisi saada 50 g proteiinia vuorokaudessa.

Valkuaisaineita saa paljon maitotuotteista, lihasta, kananmunasta ja palkokasveista. Ne ovat myös allergistenreaktioiden aiheuttajia. Mm. maidon, kananmunan ja kotimaisten viljojen proteiinit ovat tällaisia.
 
Valkuaisaineiden rakenne muuttuu pysyvästi esim, kuumennettaessa (yli 40 astetta) ja happojen vaikutuksesta, jolloin ne tuhoutuvat tai menettävät toimintakykynsä, eli denaturoituvat. Lihan ja kananmunan rakenteen muuttuminen paistettaessa on hyvä esimerkki. Alkoholi tai korkea kuume voi aiheuttaa pysyviä muutoksia myös ihmisen proteiineissa. Tämä voi johtaa jopa kuolemaan.

Valkuaisaineet koostuvat aminohapoista, jotka ovat liittyneet toisiinsa pitkiksi molekyyliketjuiksi.
Aminohappojen rakenteessa on karboksyyliryhmä -COOH ja aminoryhmä -NH2.

Aminohapot ovat liittyneet toisiinsa peptidisidoksella. Yksi proteiinimolekyyli koostuu yli sadasta aminohappomolekyylistä, joita voi olla jopa kymmeniä tuhansia.

 

Villakuidut ovat pääasiassa valkuaisainetta, minkä vuoksi niitä voidaan käyttää huovutuksessa. Juustojen valmistuksessa valkuaisaineita saostetaan happojen tai entsyymien avulla ja erotetaan maidon nesteestä, herasta, valutetaan, tiivistetään ja kypsennetään. Juustojen kypsymistä valvotaan tarkasti ja niistä otetaan näytteitä. Jokaisella juustolla on oma valmistustapansa ja sen myötä myös makunsa.


Laske oma proteiinin saantisi:
http://www.hookoo.fi/lihakoulu/hyvinvointi/proteiinilaskuri/


Lähteet:
Avain, Kemia 3, 2008
FyKe 7-9, Kemia, 2010

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat tärkein energiaravintoaineryhmä niin ihmiselle kuin eläimelle. Niistä saamme yli puolet tarvitsemastamme päivittäisestä energiasta, sillä niitä on lähes joka elintarvikkeessa ja elimistö pystyy vapauttamaan niistä nopeasti energiaa. Hiilihydraatteja tarvitaan elimistössä kasvuun, lihaksien toimintaan, lämmön ylläpitämiseen, aineenvaihduntaan sekä hermoston ja elinten toimintaan. Niitä syntyy kasvien fotosynteesin yhteydessä.

6 CO2 + 6 H2O

—klorofylli, valo

C6H12O6 + 6 O2

Ne ovat orgaanisia, yleensä rengasrakenteisia yhdisteitä, jotka koostuvat hapesta, hiilestä ja vedystä. Niillä on useita hydroksyyliryhmiä, mutta siitä huolimatta ne eivät kuulu alkoholeihin. Hiilihydraatit ovat sokereita ja ne on jaettu kolmeen eri ryhmään; monosakkarideihin, disakkarideihin ja polysakkarideihin.

Monosakkaridit ovat yksinkertaisia sokereita, kuten glukoosi ja fruktoosi eli rypäle- ja hedelmäsokeri.

Disakkaridit taas ovat yhdistyneitä sokereita, joissa kaksi yksinkertaista sokeria on liittynyt kovalenttiseen sidokseen. Näihin kuuluu mm. maltoosi ja laktoosi sekä glukoosi- ja fruktoosimolekyyleistä muodostunut ruokosokeri eli sakkaroosi, ns. tavallinen sokeri. Disakkaridit saa helposti hydrolysoitua takaisin yksinkertaisiksi sokereiksi happokäsittelyllä.

Viimeisenä ovat vielä polysakkaridit eli suurimolekyyliset sokerit, joissa kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia yksinkertaisten sokerien molekyylejä on liittynyt yhteen pitkäksi ketjuksi kovalenttisilla sidoksilla. Polysakkarideista tärkeimmät ovat tärkkelys, ja selluloosa, joka on yksi esimerkki kasvien rakennusaineista.

Lähteet:
Wikipedia
oph.fi
cmap.helsinki.fi
Avain, Kemia 3, 2008
FyKe 7-9, Kemia, 2010