Energiaravintoaineet sisältävät energiaa kasvuun, ruoan käsittelyyn, ruumiinlämmön- ja verenkierron säätelyyn sekä ylläpitämiseen, eli jokapäiväiseen toimintaan. Niin liiallinen kuin liian vähäinenkin energian saanti ovat haitallisia terveydelle.
Energiankulutus on yksilöllistä riippuen henkilön sukupuolesta, iästä ja liikunnan määrästä. Yleensä se on kuitenkin 2000 - 2600 kilokaloria päivässä. Energiaravintoaineiden saannista n. 50-60% tulisi koostua imeytyvistä hiilihydraateista, 30% rasvoista ja 10-15% valkuaisaineista.
Valkuaisaineet, eli proteiinit
Rasvat
Hiilihydraatit
http://www.tervekoululainen.fi/elementit/ravinto/arkiruokailu/ravintoaineet
torstai 27. maaliskuuta 2014
Suojaravintoaineet
Suojaravintoaineet ovat elimistölle välttämättömiä alkuaineita ja vitamiineja. Myös jotkut valkuaisaineet, rasvahapot ja ravintokuidut ovat luonteeltaan suojaravintoaineita.
Niitä tarvitaan elintoimintojen säätelyyn ja vastustuskyvyn parantamiseen.
Jos suojaravintoaineita ei saa tarpeeksi ravinnosta, voi seurata väsymystä ja ravintoaineen vajaalle määrälle ominainen puutostauti.
Suomalaisten tulisi kiinnittää huomiota erityisesti D-vitamiinin, raudan ja kalsiumin saantiin. Suojaravintoaineita voi tarvittaessa saada myös lisäravinteista.
Vitamiinit
Kivennäisaineet
Hivenaineet
Avain, Kemia 3, 2008
http://www.tervekoululainen.fi/elementit/ravinto/arkiruokailu/ravintoaineet
http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/vihannekset/suojaravintoaineet.htm
Niitä tarvitaan elintoimintojen säätelyyn ja vastustuskyvyn parantamiseen.
Jos suojaravintoaineita ei saa tarpeeksi ravinnosta, voi seurata väsymystä ja ravintoaineen vajaalle määrälle ominainen puutostauti.
Suomalaisten tulisi kiinnittää huomiota erityisesti D-vitamiinin, raudan ja kalsiumin saantiin. Suojaravintoaineita voi tarvittaessa saada myös lisäravinteista.
Vitamiinit
Kivennäisaineet
Hivenaineet
Avain, Kemia 3, 2008
http://www.tervekoululainen.fi/elementit/ravinto/arkiruokailu/ravintoaineet
http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/vihannekset/suojaravintoaineet.htm
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Valkuaisaineet
Valkuaisaineet eli proteiini kuuluvat energiaravintoaineisiin, sekä suojaravintoaineisiin. Proteiini on kehomme päärakennusaine ja sitä tarvitaan kudosten muodostamiseen ja uusiutumiseen. Valkuaisaineet ovat myös kehomme toimintaa säätelevien entsyymien ja hormonien raaka-aineita.
Ne eivät varastoidu elimistöömme, joten niitä olisi tärkeä saada joka päivä. Keskikokoisen ihmisen tulisi saada 50 g proteiinia vuorokaudessa.
Valkuaisaineita saa paljon maitotuotteista, lihasta, kananmunasta ja palkokasveista. Ne ovat myös allergistenreaktioiden aiheuttajia. Mm. maidon, kananmunan ja kotimaisten viljojen proteiinit ovat tällaisia.
Valkuaisaineiden rakenne muuttuu pysyvästi esim, kuumennettaessa (yli 40 astetta) ja happojen vaikutuksesta, jolloin ne tuhoutuvat tai menettävät toimintakykynsä, eli denaturoituvat. Lihan ja kananmunan rakenteen muuttuminen paistettaessa on hyvä esimerkki. Alkoholi tai korkea kuume voi aiheuttaa pysyviä muutoksia myös ihmisen proteiineissa. Tämä voi johtaa jopa kuolemaan.
Valkuaisaineet koostuvat aminohapoista, jotka ovat liittyneet toisiinsa pitkiksi molekyyliketjuiksi.
Aminohappojen rakenteessa on karboksyyliryhmä -COOH ja aminoryhmä -NH2.
Aminohapot ovat liittyneet toisiinsa peptidisidoksella. Yksi proteiinimolekyyli koostuu yli sadasta aminohappomolekyylistä, joita voi olla jopa kymmeniä tuhansia.
Villakuidut ovat pääasiassa valkuaisainetta, minkä vuoksi niitä voidaan käyttää huovutuksessa. Juustojen valmistuksessa valkuaisaineita saostetaan happojen tai entsyymien avulla ja erotetaan maidon nesteestä, herasta, valutetaan, tiivistetään ja kypsennetään. Juustojen kypsymistä valvotaan tarkasti ja niistä otetaan näytteitä. Jokaisella juustolla on oma valmistustapansa ja sen myötä myös makunsa.
Laske oma proteiinin saantisi:
http://www.hookoo.fi/lihakoulu/hyvinvointi/proteiinilaskuri/
Lähteet:
Avain, Kemia 3, 2008
FyKe 7-9, Kemia, 2010
Ne eivät varastoidu elimistöömme, joten niitä olisi tärkeä saada joka päivä. Keskikokoisen ihmisen tulisi saada 50 g proteiinia vuorokaudessa.
Valkuaisaineita saa paljon maitotuotteista, lihasta, kananmunasta ja palkokasveista. Ne ovat myös allergistenreaktioiden aiheuttajia. Mm. maidon, kananmunan ja kotimaisten viljojen proteiinit ovat tällaisia.
Valkuaisaineiden rakenne muuttuu pysyvästi esim, kuumennettaessa (yli 40 astetta) ja happojen vaikutuksesta, jolloin ne tuhoutuvat tai menettävät toimintakykynsä, eli denaturoituvat. Lihan ja kananmunan rakenteen muuttuminen paistettaessa on hyvä esimerkki. Alkoholi tai korkea kuume voi aiheuttaa pysyviä muutoksia myös ihmisen proteiineissa. Tämä voi johtaa jopa kuolemaan.
Valkuaisaineet koostuvat aminohapoista, jotka ovat liittyneet toisiinsa pitkiksi molekyyliketjuiksi.
Aminohappojen rakenteessa on karboksyyliryhmä -COOH ja aminoryhmä -NH2.
 |
 |
Laske oma proteiinin saantisi:
http://www.hookoo.fi/lihakoulu/hyvinvointi/proteiinilaskuri/
Lähteet:
Avain, Kemia 3, 2008
FyKe 7-9, Kemia, 2010
Hiilihydraatit
Hiilihydraatit ovat tärkein energiaravintoaineryhmä niin ihmiselle kuin eläimelle. Niistä saamme yli puolet tarvitsemastamme päivittäisestä energiasta, sillä niitä on lähes joka elintarvikkeessa ja elimistö pystyy vapauttamaan niistä nopeasti energiaa. Hiilihydraatteja tarvitaan elimistössä kasvuun, lihaksien toimintaan, lämmön ylläpitämiseen, aineenvaihduntaan sekä hermoston ja elinten toimintaan. Niitä syntyy kasvien fotosynteesin yhteydessä.
Ne ovat orgaanisia, yleensä rengasrakenteisia yhdisteitä, jotka koostuvat hapesta, hiilestä ja vedystä. Niillä on useita hydroksyyliryhmiä, mutta siitä huolimatta ne eivät kuulu alkoholeihin. Hiilihydraatit ovat sokereita ja ne on jaettu kolmeen eri ryhmään; monosakkarideihin, disakkarideihin ja polysakkarideihin.
Monosakkaridit ovat yksinkertaisia sokereita, kuten glukoosi ja fruktoosi eli rypäle- ja hedelmäsokeri.
Disakkaridit taas ovat yhdistyneitä sokereita, joissa kaksi yksinkertaista sokeria on liittynyt kovalenttiseen sidokseen. Näihin kuuluu mm. maltoosi ja laktoosi sekä glukoosi- ja fruktoosimolekyyleistä muodostunut ruokosokeri eli sakkaroosi, ns. tavallinen sokeri. Disakkaridit saa helposti hydrolysoitua takaisin yksinkertaisiksi sokereiksi happokäsittelyllä.
Viimeisenä ovat vielä polysakkaridit eli suurimolekyyliset sokerit, joissa kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia yksinkertaisten sokerien molekyylejä on liittynyt yhteen pitkäksi ketjuksi kovalenttisilla sidoksilla. Polysakkarideista tärkeimmät ovat tärkkelys, ja selluloosa, joka on yksi esimerkki kasvien rakennusaineista.
Lähteet:
Wikipedia
oph.fi
cmap.helsinki.fi
Avain, Kemia 3, 2008
FyKe 7-9, Kemia, 2010
| 6 CO2 + 6 H2O | —klorofylli, valo | C6H12O6 + 6 O2 |
Ne ovat orgaanisia, yleensä rengasrakenteisia yhdisteitä, jotka koostuvat hapesta, hiilestä ja vedystä. Niillä on useita hydroksyyliryhmiä, mutta siitä huolimatta ne eivät kuulu alkoholeihin. Hiilihydraatit ovat sokereita ja ne on jaettu kolmeen eri ryhmään; monosakkarideihin, disakkarideihin ja polysakkarideihin.
Monosakkaridit ovat yksinkertaisia sokereita, kuten glukoosi ja fruktoosi eli rypäle- ja hedelmäsokeri.
Disakkaridit taas ovat yhdistyneitä sokereita, joissa kaksi yksinkertaista sokeria on liittynyt kovalenttiseen sidokseen. Näihin kuuluu mm. maltoosi ja laktoosi sekä glukoosi- ja fruktoosimolekyyleistä muodostunut ruokosokeri eli sakkaroosi, ns. tavallinen sokeri. Disakkaridit saa helposti hydrolysoitua takaisin yksinkertaisiksi sokereiksi happokäsittelyllä.
Viimeisenä ovat vielä polysakkaridit eli suurimolekyyliset sokerit, joissa kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia yksinkertaisten sokerien molekyylejä on liittynyt yhteen pitkäksi ketjuksi kovalenttisilla sidoksilla. Polysakkarideista tärkeimmät ovat tärkkelys, ja selluloosa, joka on yksi esimerkki kasvien rakennusaineista.
Lähteet:
Wikipedia
oph.fi
cmap.helsinki.fi
Avain, Kemia 3, 2008
FyKe 7-9, Kemia, 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)